SISÄLTÖ:
> Alkusivu
> Esittely
> Kuvagalleriat
> Leiriarkisto
- KeksiGalleria 2005
- Kesäleiri2005
- Kesäleiri2005-keskiviikko 3.8.
- Kesäleiri2005-lauantai
- Kesäleiri2005-maanantai
- Kesäleiri2005-perjantai.
- Kesäleiri2005-tiistai
- Kesäleiri2005-torstai
- Nenustannokka
- Ovttas_tarinat
> Linkkejä
> Merituuli
> Osastot ja ikäkausiryhmät
> Radioryhmä
> Raulin Riimit SM 2014
> Tapahtumakalenteri
> Uutiset
> Vanhempain tuki ry
> Ylläpito


www.leiriveikot.com -> Ovttas_tarinat

Ovttas_tarinat

Tarinoita lapista, parhaista 50/60 juhlista ikinä

Lauantaiaamu 2.8.2008 klo 6:00 kaikki olivat "virkeinä" lähtöön kohti Enontekiötä. Matka oli pitkä, mutta myöhään illalla olimme leiripaikassa Enontekiöllä.Teltat olivat jo valmiiksi pystyssä ja pääsimmekin melkein heti nukkumaan. Sunnuntaiaamu 3.8 leirin rakentelua. Rakensimme muunmuassa vessan, leiriportin ja saunan. Vaeltajat lähtivät päivällä vaeltamaan tunturiin. Illalla oli iltanuotio. Maanantaiaamuna meillä oli Lapintaitokisat, jossa lajeina olivat: sääskentappo, poroajelu, tarina ja lakka matka. Illalla oli sauna päällä ja iltanuotio.Tiistaiaamuna lähdimme läheiselle Kieritunturille. Matkalla upposimme suohon. Kun pääsimme perille, oli aika virittää trangiat ja tehdä lounas. Syönnin jälkeen lähdimme takaisin kohti leiriä ja löysimme kuivemman reitin suon yli. Heidiltä tippui kamera suonlaitaan, mutta se löytyi muutaman päivän päästä Joonatanin avustuksella. Keskiviikkoaamuna matkasimme kohti Kautokeinon hopeapajaa. Menomatkalla Kautokeinoon nappasimme mukaan myös vaeltajat, jotka olivat vaeltaneet muutaman päivän. Tulomatkalla leiriin pysähdyimme Hetassa leirijumalanpalvelukseen Hetan kirkoon ja kävimme myös kaupassa. Torstaina nuotanvetäjät kävivät näyttämässä miten nuottaa vedetään. Saaliiksi saimme neljä siikaa. Perjantaina oli vuorossa pakkausta, lapinkaste: jossa lypsettiin poroa, tökättiin peikkoa silmään ja saatiin "kasvomaalaus". Iltapäivällä oli 50- ja 60-vuotisjuhlat, jossa oli tarjolla pitsaa ja kääretorttua. Illalla oli vaeltajien järjestämä iltanuotio. Lauantaiaamuna oli herätys 4:00 ja lähtö 6:00. Matkalla kävimme katsomassa Kukkolankoskea. Olimme Salossa ilta kymmenen jälkeen.

- Lauri Kankaanpää



Vaeltajan kengissä lapin kesässä

Ovttas-leiri alkoi vaeltajien osalta heti ankaralla urheilusuorituksella. Matkaa taivallettiin päivästä riippuen vähän isompina tai pienempinä laumoina, kuitenkin vähintään pareittain, ettei yksikään eksyisi erämaahan. Osanottajat oltiin jo ennen leiriä jaettu kolmeen ryhmään: ilma, vesi ja maa. Jokainen ryhmä oli jaettu vielä pienempiin pareihin tai kolmikoihin. Yhteensä seikkailunhaluisia sieluja löytyi 15. Ensimmäisenä virallisena leiripävänä n. kello 16 kohtuullisen iloinen, reipasmielinen ja huonolla huumorilla varustettu joukkio lähti kohti Norjaa ja sen rajaa aiheuttaen hämmästystä muutamalle metsän vakioasukkaalle, eli poroille.
Niitä tuli reissun aikana nähtyä vähän useampia siellä sun täällä ja pari hassua tipautettua sarveakin otettiin lisä kiloiksi rinkkaan. Vaellus alkoi mukavasti tietä pitkin, jota talsittiin koko lopuillaan oleva päivä. Sopivilla tauoilla ja eväillä varustettuna matka sujui leppoisasti. Hikeä saatiin kunnolla vasta silloin, kun päätettiin tehdä kierto Autiotuvan kautta. (Tämä letkautus "kierretäänkö vielä autiotuvan kautta?" tuotti suurta hupia eräille osanottajille parin- kolmenkymmenen kilometrin jälkeen.) Kartanlukijana Juuso päätti tietenkin tehdä jäynän ja kuljettaa osan pahaa aavistamattomista vaeltajista lähes pystysuoraa mäkeä alas Autiotuvalle. Kirjoitettuamme nimet vieraskirjaan ja rupateltuamme muutaman kalastajan kanssa nousimme takaisin mäen päälle vähintään yhtä jyrkkää mäkeä ylös. Reissu jatkui joelle, jossa kuivilla kengillä selvisivät muut paitsi Valtteri L., joka päätti uhmata virtaavaa vettä ja käveli miehekkäästi toiselle puolelle. Vesi loiskui hänen kengissään vielä monen tunnin päästä. Muut testasivat tasapainoaistejaan taiteilemalla puoliksi romahtaneella sillalla. Yöpymispaikalle päästiin n. yhdeksään mennessä illalla. Teltat ja laavut viritettiin lähellä Norjan rajaa olevan järven niemenkärkeen ja illalliseksi jokainen teki trangialla tai nuotiolla vaelluksen ensimmäisen lämpimän ruokansa. Samana iltana pidettiin Siskojen ja Veikkojen todistetusti korkein iltanuotio läheisen tunturin huipulla. Hupaisaa illan viettoa, ihmispyramidia ja riemua herättäneitä leikkejä oli seuraamassa arviolta 30-40 poron lauma. Ainut mikä puuttui oli nuotio.

Aamulla puurojen ja pakkailujen jälkeen lähdettiin liikkeelle porrastetusti. Ensimmäisenä etappina oli Suomen ja Norjan välinen raja. Jos edellisenä päivänä oltiin lähinnä vain ihailtu Lapin luontoa silmillä, niin nyt sen todellakin tunsi joka solullaan kun vaivaiskoivikko, suonsilmäkkeet ja mättäät hidastivat muuten niin lennokasta menoa. Rajalla pidettiin enemmän tai vähemmän pitkä tauko, josta kukin pari tai ryhmä jatkoi omien valintojensa mukaan matkaansa. Koko porukka kokoontuisi jälleen illalla tietyn joen viereen yöpymään. Mättäillä hyppiessä tuli muisteltua erilaisia pelejä joissa oli sama idea, hyppää alustalle tai tipu ja kuole. Ihan näin dramaattista ei loikkimisesta kuitenkaan tullut, kuoleman sijasta saattoi kastella kenkänsä. Lounaan jälkeen oli vuorossa vaellusta. Sen jälkeen kävelimme hiemaan lisää ja sitten tarvoimme. Kävimme katsomassa oliko lähistöltä löytyvä kuru niin hieno kuin toivoimme ja kiipesimme huiputtomalle tunturille. Avisuora-tunturi saikin monia kuvailevia lempinimiä sinne pääsyn jälkeen. Turhautumisen hetkiä koimme eniten toisena päivänä, kun kilometrjeä tuli eniten. (N. 25 jos en ihan väärin muista.) Ensimmäinen helpotus oli nähdä joku, joka kertoi että olimme lähellä, toinen iloinen huomio oli joen toiselta puolelta kohoava savu, joka kieli leiristä ja kolmas mieltä ylentävä asia oli nähdä muita ylityspaikkaa etsiviä. Leiriydyimme rinteeseen ja nuotion ympärille tuli hyvin miellyttävältä tuoksahtava kenkärinki, kun vaeltajat alkoivat kuivatella kenkiään tulen ympärillä. Ryhmähenkeä kasvatettiin jälleen yleisellä olemisella ja keskusteluilla. Kalastusvehkeet mukaan ottaneet päättivät kokeilla vapojaan ja lähtivät heittelemään joelle. Rakkosaldo kasvoi muutamalla.

Kolmantena päivänä matkaa jatkettiin jälleen uusin voimin. Ensin metsikön läpi, joka oli täynnä "mukamas-polkuja", kunnes pääsimme suon reunaan. Sen laidalta näkyi jo tunturi, jolle seuraavaksi oli tarkoitus kivuta. Mikään mäki tai nyppylä ei tuntunut enää mahdottomalta eilisen päivän Avisuoran jälkeen ja kaikki nousivat huipulle asti, jonne pystytimme pienehkön kivimuodostelman. Huipulta parit ja ryhmät lähtivät taas omin päin suuntaamaan yöpymispaikalle. Lounasta söi kukin missäkin, oma ryhmämme erään järven rannassa. Matka jatkui epämiellyttävälle suolle mikä oli kuitenkin pakko ylittää. Kuten leijonanmetsästys kappaleessakin lauletaan "sitä ei voi kiertää, sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa, täytyy mennä läpi". Ja niin sitä sitten mentiin läpi. Slurps kuului joka askeleella, kun vettä oli lähes nilkkaan asti, mutta jokainen vaelluskenkien omistaja kiitti niiden keksijää, tekijää ja markkinoille tuojaa. Ainoastaan Valtterin kengät kastuivat. Taas. Suon toisella puolen oli yllättävä este, joki. Ylityspaikka löytyi pienen etsinnän jälkeen, mutta se oli tehty mönkijöitä, ei kävelyä varten. Valtteri meni nyt jo täysin vettyneillä kengillään toiselle puolelle uudestaan ja uudestaan vieden omansa ja meidän neljän muun rinkat sinne, jotta pääsisimme pomppimaan keveämmin pohjaa pitkin. Tämänkin seikkailun jälkeen ainoastaan Valtterin kengissä loiskui. Tietä pitkin jatkoimme yöpymispaikalle aivan virallisen Ovttas-leirin katveeseen, jossa vietimme loppuillan meininki korkealla. Kalaa tuli, hyttysiä tapettiin hullunkiilto silmissä ja innostuimmepa jopa polttamaan muutamat sukat. Hymy oli taas herkässä kuunnellessa ja kertoessa iltasatuja.

Vaellus loppui seuraavana aamuna muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen, kun bussillinen Ovttas leiriläisiä pysähtyi noukkimaan meidät kyytiin. Moitteettomasti rähjäisinä ja hikisinä loimme bussiin hyvää henkeä ja lemua. Kaikki olivat vaelluksen jälkeen yhtämieltä siitä, että mukana ollut porukka oli parasta mitä Suomi voi tarjota, ja että Avisuoran lahjoitamme mieluusti vaikka Norjalle siihen naapuriin. Kilometrejä tuli taitettua kolmen päivän aikana n. 55 ja jokainen sai reippaasti enemmän uusia kokemuksia ja tapahtumia kerrottavaksi. Vaelluksen aikana jokaisella Elementti ryhmällä ja pareilla sekä kolmikoilla oli erilaisia tehtäviä suoritettavana. Yksi näistä oli valokuvien ottaminen tietyistä aiheista kertakäyttökameralla, jotka jaettiin ennen patikkamatkalle lähtöä. Luotettavasta lähteestä saamien tietojen mukaan kuvat näillä näkymin julkaistaan jossain vaiheessa syksyä, jotta yleisö ymmärtäisi, miten loistava harrastus vaeltaminen ja partiotoiminta on.

Tämä tarina on tosi.

- Karoliina Kaski


Kuva-arkistojen kätköistä:

[Kuvat © www.leiriveikot.comt]
Juuso, Valtteri, Tomas ja Markus


Tulevat tapahtumat:
Tietokannassa ei ole tulevia tapahtumia.
Uusimmat uutiset:
> Lippukunnan syyskokous - 20.11.2015
> Partioon - 12.08.2015
> Hyvää itsenäisyyspäivää! - 06.12.2014
> Facebook-sivumme auki yleisölle - 01.11.2014
> Itsenäisyyspäivänä - 08.12.2013
> Kokoontumispurjehdus 2013 - 09.10.2013
> Muurlan partiotoiminta käynnistyi - 01.09.2013
> Uusia partiolaisia - 20.08.2013
Salon Leiriveikkojen kotisivut 2005 © Result Fellows